Huoh, tänää oli eka koe täl koeviikol, alko aika hyvi. :'D Mut kyl mää toivottavaste ainaki läpi pääsen! Huomen oiski sit äikkä, onneks äikkä on aina aika suht helppo, ni voi lepposel mielel men sinne kokeeseen. Paitti mun tuurilla kuitenki siinäki kämmään jotain ja en pääse ees siitä läpi. o/

Tänäp päätin mitkä vaatteet laitan wanhoil2008, ko ollaa Annabellan kans juontaas sitä touhuu. Toivottavast mulle ei tuu mitää hirveet paniikkia sillon ja kaik sujuis hyvin. Noo, mut onneks voin aina sit luottaa Annaan, ett mitä ikinä sössinkä ni Anna korjaa tilanteen. :D Oli kyl kiva ko koitin hiuksiinki jottai kampausta ja taidanpa sen sit sillonki laittaa. Mut voi ol, ett joku muu saa sen mulle väsätä ko en ite viittis säätää sitä, ko ain parempi siitä tulee jos joku toinen tekee.

Taas mulle tulee näitä omantunnon tuskia, ko pitäs nostaa perse täst koneen penkiltä ja lopettaa Draculoitte mässäämine ja lukee äikkää ja yhteiskuntaoppia. No ei tol äikäl ny nii paljoo väliä ole, mut mun tää yhteiskunnallinen tieto kun ei ole mitään parhaimmistoa, ni olis hyvä jos olisin jo tänää saanu alotettua lukemaa sitä, ko kuitenki torstaina on siitä koe.

Kuluispa nyt sit jo aika ja alkais hiihtoloma. Sitä ko täs ootellaa nii pal ja sit muistellaa koko hiihtoloma mitä vuos sit tapahtu. Se oli ainaki hetkellisesti tosi somaa aikaa. Sen jälkeenki on tapahtunu ihania asioita. Mulla on ikävä niitä. Miks tää nuoruus on aina näin ankeeta aikaa, ko kaikki tarvii itte kokee ja ymmärtää ja kokee kaikki tuskat läpi. Vaikka tietäski, ett kyl niist kaikist pääsee läpi ja tämset jutut kuuluu jokasen elämään, mut silti! Jännää on se, ko järjel ajattelee asiat ja ymmärtää ne, mut sit tulee jokku vamma TUNTEET peliin ja sit kaikki onki iha solmus ja ei tiiä yhtää mitä pitäs tehä. Maailman paskasin ristiriita on oikeesti varmaa järki <--> tunteet. Viel typerämpi juttu on varmaanki pelkät tunteet. Iha kamalaa, ko jos sattuu ihastuu palavast johonki ihmisee ja sit se ei ikinä milloinkaan tuu vastaamaan sun tunteisiin. Tai vaikka vastaiski, mut sitko kuitenka ne tunteet ei kestä nii kauaa ko pitäis. Hassua ajatella jota pareja, jotka on ollu jotai vuosikymmeniä yhes, kyl ne on iha varmaa käyny vierais, ei muute ketää jaksais nii kauaa. Nyt täs ko aloin taas pohtimaan, ni ehkä semmonen pien parinvaihto onki iha hyväksyttävää ja okei. Miettii nyt, kylhän se on parempi, ett tavallans 'luvalla' menee vieraisiin, ko sit vaa menis ja touhuis toisen selän takana jonku toisen kans jottai ja sit tulis kamalat tunnontuskat. No tietty, sithän siinä on se, jos oma rakas sattuuki ihastumaa iha hirveesti siihen toiseen kehen tehtiin parin vaihto, o'ou. Parinvaihdos siis tarvitaan täydellistä luottamusta toiseen. Mut voiks täydellistä luottamusta olla? Ehkä voi, mut en ite vaa oo semmosta vielä sattunu kohtaamaa. Tarvii kuitenki ain muistaa ettei sokeesti kannata luottaa kehenkä.

Mulla on suunnitelmis olla kesäloman alkuun asti selvinpäin, PAITSI jos on jotain kavereitten synttäreitä ja semmosia muita erikoisjuhlia. Mut nyt kuitenki tuli taas semmonen olo, ett olis nii kiva ottaa vähä kuppia ja juhlistaa tätä maailman menoo hyväs seuras ja sillee! Mut ei, emmä saa tehä niin. Kerran (jo :D) oon ratkennut alkoholin syvyyksiin, mut sillonki oli aika pätevä syy: Sannaki ryyppäs sillon! Kosk Sanna ei oikeesti ryypyttele melkee ikinä, ni oli se nyt kiva ko sai kerranki Sannan kans juua samaan aikaan! :D Mut muuten se ilta oliki iha perseestä ja angst ja sen illan takia en haluis enää ikin juua!

Mut tästä ei voi päästä, ko ylöspäin. Yritän olla selvinpäin niin pitkää, ko mahollista ja lukee kokeisiin 'hyvin' ja alottaa ens jakson tunnollisemmin ja semmottii tämmöttii, qmo!