Voi kamala miten inhoonka olla kipeenä! Nyt on tosin jo hitusen helpompi ja parempi olo, mut muutama päivä sit luulin, ett kuolen. Onneks en kuitenka kauheen useesti oo kipeenä, useemmin oon "kipeenä". :D Kiva vaa, ko on koeviikkoki ja ei jaksais millään lukee ja keskittyy johonki kirjoihin ja pieneen tekstiin. :s

No mut viime viikolla oli tosiaanki bilsan, äikän, yhteiskuntaopin ja enkun kokeet. Yhteiskuntaopist jätin ihan suosiolla tyhjän, kosk en mitään siitä tajua ja muutenka en jaksanu siihen lukee, ko sen vert kipee olo sillon oli. Enkun kokees olinki ihan pihalla ja kirjotin koko ajan väärin ja aivot ei toiminu kunnolla. Mut toivottavasti kuitenki pääsisin noist kaikista läpi, ni ei joutuis mitää uusintoja sun muita paskoja miettimään. Maanantaina onki sit uskonnon koe, olis ollu hyvä alottaa jo lukee siihen tänään ni ei huomen olis niin paljoo, mut saas nähä kuin väsyny oon johonki lukemiseen. Ja sit viiminen koe täl koeviikol tiistaina ja se on ruotti, se on kaikist epävarmoin mist en pääse läheskä varmuudel läpi.

Ehkä täst kuitenki ollaa parantumaan päin ja saan taas ol ainaki vuoden etten oo kipeenä. :) Nyt meen pohtimaan kuink ihanaa tää elämä onkaan siit huolimat, ett oon ihan kipee! :p

Huoh, tänää oli eka koe täl koeviikol, alko aika hyvi. :'D Mut kyl mää toivottavaste ainaki läpi pääsen! Huomen oiski sit äikkä, onneks äikkä on aina aika suht helppo, ni voi lepposel mielel men sinne kokeeseen. Paitti mun tuurilla kuitenki siinäki kämmään jotain ja en pääse ees siitä läpi. o/

Tänäp päätin mitkä vaatteet laitan wanhoil2008, ko ollaa Annabellan kans juontaas sitä touhuu. Toivottavast mulle ei tuu mitää hirveet paniikkia sillon ja kaik sujuis hyvin. Noo, mut onneks voin aina sit luottaa Annaan, ett mitä ikinä sössinkä ni Anna korjaa tilanteen. :D Oli kyl kiva ko koitin hiuksiinki jottai kampausta ja taidanpa sen sit sillonki laittaa. Mut voi ol, ett joku muu saa sen mulle väsätä ko en ite viittis säätää sitä, ko ain parempi siitä tulee jos joku toinen tekee.

Taas mulle tulee näitä omantunnon tuskia, ko pitäs nostaa perse täst koneen penkiltä ja lopettaa Draculoitte mässäämine ja lukee äikkää ja yhteiskuntaoppia. No ei tol äikäl ny nii paljoo väliä ole, mut mun tää yhteiskunnallinen tieto kun ei ole mitään parhaimmistoa, ni olis hyvä jos olisin jo tänää saanu alotettua lukemaa sitä, ko kuitenki torstaina on siitä koe.

Kuluispa nyt sit jo aika ja alkais hiihtoloma. Sitä ko täs ootellaa nii pal ja sit muistellaa koko hiihtoloma mitä vuos sit tapahtu. Se oli ainaki hetkellisesti tosi somaa aikaa. Sen jälkeenki on tapahtunu ihania asioita. Mulla on ikävä niitä. Miks tää nuoruus on aina näin ankeeta aikaa, ko kaikki tarvii itte kokee ja ymmärtää ja kokee kaikki tuskat läpi. Vaikka tietäski, ett kyl niist kaikist pääsee läpi ja tämset jutut kuuluu jokasen elämään, mut silti! Jännää on se, ko järjel ajattelee asiat ja ymmärtää ne, mut sit tulee jokku vamma TUNTEET peliin ja sit kaikki onki iha solmus ja ei tiiä yhtää mitä pitäs tehä. Maailman paskasin ristiriita on oikeesti varmaa järki <--> tunteet. Viel typerämpi juttu on varmaanki pelkät tunteet. Iha kamalaa, ko jos sattuu ihastuu palavast johonki ihmisee ja sit se ei ikinä milloinkaan tuu vastaamaan sun tunteisiin. Tai vaikka vastaiski, mut sitko kuitenka ne tunteet ei kestä nii kauaa ko pitäis. Hassua ajatella jota pareja, jotka on ollu jotai vuosikymmeniä yhes, kyl ne on iha varmaa käyny vierais, ei muute ketää jaksais nii kauaa. Nyt täs ko aloin taas pohtimaan, ni ehkä semmonen pien parinvaihto onki iha hyväksyttävää ja okei. Miettii nyt, kylhän se on parempi, ett tavallans 'luvalla' menee vieraisiin, ko sit vaa menis ja touhuis toisen selän takana jonku toisen kans jottai ja sit tulis kamalat tunnontuskat. No tietty, sithän siinä on se, jos oma rakas sattuuki ihastumaa iha hirveesti siihen toiseen kehen tehtiin parin vaihto, o'ou. Parinvaihdos siis tarvitaan täydellistä luottamusta toiseen. Mut voiks täydellistä luottamusta olla? Ehkä voi, mut en ite vaa oo semmosta vielä sattunu kohtaamaa. Tarvii kuitenki ain muistaa ettei sokeesti kannata luottaa kehenkä.

Mulla on suunnitelmis olla kesäloman alkuun asti selvinpäin, PAITSI jos on jotain kavereitten synttäreitä ja semmosia muita erikoisjuhlia. Mut nyt kuitenki tuli taas semmonen olo, ett olis nii kiva ottaa vähä kuppia ja juhlistaa tätä maailman menoo hyväs seuras ja sillee! Mut ei, emmä saa tehä niin. Kerran (jo :D) oon ratkennut alkoholin syvyyksiin, mut sillonki oli aika pätevä syy: Sannaki ryyppäs sillon! Kosk Sanna ei oikeesti ryypyttele melkee ikinä, ni oli se nyt kiva ko sai kerranki Sannan kans juua samaan aikaan! :D Mut muuten se ilta oliki iha perseestä ja angst ja sen illan takia en haluis enää ikin juua!

Mut tästä ei voi päästä, ko ylöspäin. Yritän olla selvinpäin niin pitkää, ko mahollista ja lukee kokeisiin 'hyvin' ja alottaa ens jakson tunnollisemmin ja semmottii tämmöttii, qmo!

Mitä ihminen tekee muistoilla? Joskus sitä vaan päätyy siihen lopputulokseen, ett olis paljo helpompaa jos ei muistais mitään mitä joskus on tapahtunu. Sitko miettii niitä ihania oioi-aikoja, ni sit tulee kauhee ikävä ja kaipuu semmoseen mitä ei voi saada takasin. Nytki katottiin tos semmonen kiva kesävideo (pillurallia! :D) ni tuli iha hirvee ikävä kesään ja niihin kaikkiin seikkailuihi ja meisinkeihi mitä sillon oli. Totta kai sinnekki mahtuu semmosia epämiellyttäviä asioita, mut niistä nyt ei tietenkään puhuta. ;D

Mut oliskohan se sit helpompaa vaan, ett ei muistais mitään? Sillai ko Heroesiski, joku tulis ja pyyhkis sun muistin pois. Olisko sillon sit oikeesti helpompaa? Sit sitä varmaan valittas, etko tarvii kirjottaa kaik ylös, ett voi myöhemmin muistella kaikkee. Olisha sit tietty semne vaihtoehto, ett muistot ei pomppais aral paikal mieleen, ett muisti olis tilannetarkka. Sillonko on muutenki semmonen itku-olo, ni ei siihen sillon kaipaa mitään muistoja mieleen, mitkä tekee viel huonomman mielen itellensä. Ja minkä takia muistojen tarvii olla niin pikkutarkkoja? Semmoset pienetki jutut mitä ympärillä on, voi herättää niin ihanan muiston mieleen ja sit alkaa poruttaa, ko tulee niin kauhee ikävä siihen oloon mitä sillon joskus oli.

Kuitenki kaikesta huolimatta pitää hyväksyä tää tilanne mikä on. Ehkä sitä joskus sit joutuu johonki onnettomuuteen ja ei muista enää mitään. Sillon pitää ajatel positiivisel taval: "Kuitenki ne muistot oli liian hyviä ja niitä ei enää ois saanu takasin, joten parempi unohtaa ne."

Huomenna ois sitte viimine päivä koulua tätä jaksoo. :s Sit alkaaki koeviikko ja se menee taas jälleen kerran niin päi persettä ko vaa mennä voi. Äikkä ja uskonto on semmoset mistä "varmuudella" pääsee läpi. Kuitenki mun tuurilla en käsitä niistäkä yhtää mitää ja kaik menee widhuillens. Koeviikon jälkeen tulee normisti uus jakso ja mulla ei oo mitää kirjoja. Eikä mulla oo ees rahaa ostaa mitään uusia kirjoja. Tarvii vaan toivoo, ett jostain sais niihinki sit revittyä rahat. Ens jaksos on psykoo mihin välttämättä haluan kirjat ja enkkua ja Salomaa, ni on pakko ostaa uus kirja tai muuten se repii mun perseeni.

Kauhee angstiolo ja mikää ei tunnu menevän hyvin. Joskus aattelin etten mä oo mikää heikko ihminen, oon niin paljo kestäny. Mut oonpa sen ainaki itestäni oppinu, ett oikeesti oon ihan hirvee itkupilli ja poraan joka vitun asiasta. Ehkä mä tästäki opin jotain? Ehkä mä nyt opin ja oon seuraavalla kerralla viisaampi mitä mun ihastumisiin tulee ja en enää oo niin hyväuskonen ja luota ihmisiin.

Opin kiittämään viel joskus tästä mitä nyt koen, opin olemaan varovaisempi, opin olemaan ilkeempi. "Oon vaan rehellinen."

[-I realised I meant nothing to you-]